Mistä johtuu, että golf on nii monimutkainen yksinkertainen laji? Eilen ei voinut kuin ihmetellä taas sitä faktaa, kuinka pienestä kaikki on kiinni. Jenkkitourin skaba Pebble Beachillä ja Philin ja Tigerin vääntö, jota siis ei itse asiassa tullut, oli ennakkoasetelmilta kutkuttava. Tiger oli kuin Tiger kolme ensimmäistä päivää, mutta hänkin on nykyään ihminen ja jäi isosti pelanneen Mickelsonin jalkoihin. Olisi hauska tietää, kuinka paljon Tigerin pelaamiseen vaikuttaa myös se, että kukaan ei enää usko että hän on voittamaton. Menneinä vuosina ei ollut kuin yksi golfari yli muiden ja se varmasti vain lisäsi Tigerin voittojen määrää. Kaikki uskoivat hänen voittavan, joka omalta osaltaan teki hänestä voittamattoman ja loi uskoa hänelle itselleenkin. Nyt fieldit ovat tasoittuneet ja kuka vaan voi voittaa. Oli tavallaan hienoa nähdä eilenkin, kun Tiger säkitti bunkkerista 12. ja sai hieman momentumia itselleen, mutta Phil ei tästä paljon hetkahtanut ja laittoi oman kymmenmetrisen puttinsa sisään ikään kuin tuhoten toisen hienoa juuri saatua fiilistä. Nyt kukaan ei pelaa enää kakkossijasta, ja Tigerin pitää ansaita taas paikkansa parhaana, jonka tosin toivon itse tapahtuvan vielä.

Tästä on aina hieno ajatella omaa tekemistään jutun jatkeeksi ja huomioida mentaalipuolen vaikutus golfin pelaamiseen. Uskomisella on järkyttävän suuri vaikutus tekemiseen varsinkin tässä lajissa. Teknisesti kovia kavereita on paljon ja silti aina löytyy melko suuri osa niitä, joitten svingi näyttää hirveältä ja on kyseenalainen. He ovat niitä jotka ovat oppineet ainoastaan pelaamaan peliä nimeltä golf. Heidän ei tarvitse miettiä lyöntinsä kauneutta tai muuta imelää. He ovat oppineet taitonsa kentällä ja jalostaneet sen huippuunsa. Tähän tilaan pitäisikin useammin päästä. Pitäisi unohtaa kaikki turha ja keskittyä taitoon saada pallo lipulle. Ei välttämättä hienosti, mutta lipulle. Thats what it is all about. Rumempi on jopa parempi, koska se saa kaverin ärsyyntymään että miten tuo on mahdollista:)

Tässä pieni sekasotku ajatuksia, kiitos ja kuittaus!
Ps. lähipäivinä Keski-Uusimaa lehdessä voipi olla juttu minusta, olkaa sitä lehteä tilaavat tarkkana.

Puhis

Morjens!
 
Nyt alkaa olla suurin osan armeijan niinsanotusta armeijaosuudesta käyty ja on aika keskittyä paremmin leipälajiin eli golfiin. Olen nyt pari viikkoa urheilukomennuksella ja tarkoitus on vetää hyvää treeniä lähes joka päivä ja valmistautua pientä etelänmatkailua varten, joka odottaa kuukauden päästä.

Viime viikolla meillä oli armeijassa hienoja hetkiä, kun meillä oli havukoe. Kaikkien hauskojen teoriakokeitten ja pikkurastien lisäksi kliimaksin huipennuksen toi yösuunnistustehtävä, jossa meidät tiputettiin illalla paikkaan unknown ja lyötiin karttaan käteen. Tämän jälkeen piti etsiä itsensä kartalta, laittaa sukset kauniisti jalkaan ja suksia paikkaan, joka oli merkitty kartalla. Kyllä siinä oltiin onnellista poikaa aamuyön pikkutunteina kun perille päästiin! Kaikilla ei tosin kartta ihan oikein päin ollut kädessä, eksyihän yksi partio kokonaan kartalta..

Mutta nyt siis meininki on vähän erilaista, kun kotona saa rauhassa tehdä kaikkea golfiin liittyvää ja keskittyä siihen. Paljon kuntosalia, paljon palloja verkkoon/kuppiin treeneissä ja joka päivä on lähempänä sitä, kun saa taas oikeasti pelata peliä, eli pääsee ruoholle. Kuitenkaan tässä lajissa pelaamisen tärkeyttä ei voi missään nimessä väheksyä. Hallissa voi tehdä paljon hyvää itselleen, mutta pelaajaksi siellä ei tulla. Sisätiloissa pääsee korkeintaan suorittajaksi, tällä taidolla ei vain valitettavasti pitkälle pääse golfissa. Sen lisäksi pitää olla mahdoton määrä taitoa pelata. Intoa päästä kentälle on tällä hetkellä todella paljon. Valmentajani Mikkolan Jokerin ja fysio Alangon Martin kanssa on tehty hyvää duunia ja fiilikset omasta kehittymisestä ovat korkealla. Siksi onkin kohta puoliin hyvä päästä katsastamaan odotuksia ulkomaailmaan ja myöskin kehittämään itseään seuraavalle tasolle paikassa, jossa tulokset tehdään, eli kentällä.

Nyt alkaa siis tekstiäkin tulla enemmän, kun on enemmän mistä kertoa!
Lepo vaan,
Puhis