Mitä huonoista viikoista jää käteen?

Väkinäinen irvistys ja iso kasa köntsää.

Yleensä tykkään pitää kirjotuksien sävyn positiivisena ja hyvistä on paljon helpompi kertoa ja kirjoittaa kuin huonoista. Kuitenkin jossain vaiheessa on hyvä käydä myös läpi hiukan ajatuksia niistä viikoista, kun peli ei ole kulkenut ja maila on viettänyt enemmän aikaa propelina ilmassa kuin heilumassa käden jatkeena. 

Vuoden kaksi ensimmäistä kisaa on siis takana nyt ja tuloksena saa mutustella sitä halvempaa nuudelia loppuviikon. Kummassakin kilpailussa nimen perään lyötiin ne kaksi oksettavan kuuloista kirjainta yhteenlaitettuna: MC. Pelissä on todella paljon positiivisia vivahteita, mutta tuloksen aikaan saaminen tuntuu tällä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikealta. Pelissä ei ole sitä parrasvaloissa viihtyvää flowta ja bogin tekeminen on liian helppoa verrattuna birdien väkinäiseen synnyttämiseen. Yksi välikommentti itselle: Älä pakota. Varsinkin lähipelissä ja eritoten puttaamisessa tämä on melkoisen hyvä ohje. Samalla kun tekee paljon töitä jonkun asian parantamiseen, voi helposti ajautua hieman sivuraiteille keskeisen asian, eli pelaamisen, kanssa.

Kaikki golfia pelaavat varmasti tietävät, kuinka paljon aaltoliikettä pelissä tapahtuu ja miten paljon ne yllättävät suuntaan jos toiseen. Tässä lajissa treenin määrä ei välttämättä näy tuloksissa ja pelissä paljon on kiinni ajattelusta ja uskosta omaan pelaamiseen. Kun kuulee jossain haastattelussa lauseen "peli oli hyvää, mutta tulosta ei tullut",  niin onhan siinä kliseinen soundi. Realistin näkökannalta tulos on aina niin hyvä, kuin numerot antavat ymmärtää. Kuitenkin asian kääntöpuolella lauseessa on jatkumon kannalta paljon perää. Jatkuvasti omaan juttuansa tekevä ja laadukkaita suorituksia kentällä antava pelaaja ei pitkän päälle pelaa huonosti. Tuurilla on aina oma osansa yksittäisillä kierroksilla ja pienet asiat vaikuttavat lyönteihin. Putit pomppivat hiukan epätasaisesti ja jokaisesta huonosta lyönnistä saa maksaa kalliin hinnan. Silloin kun kulkee niin asiat menevät päinvastoin. ​

Itseensä luottaminen näinä viikkoina on haastavaa. Kaikillahan itseluottamuksen ylläpitäminen on helppoa silloin kun peli kulkee. Jos lyönnit ovat suoria ja putit kolisevat niin on helppoa olla tyytyväinen ja birdiet tulevat luonnollisesti. Tähän tilanteeseen pääseminen vaatii kuitenkin paljon työtä ja taistelua läpi niitten aikojen, kun asiat eivät mene suoraan pisteestä A pisteeseen B. Välillä saatetaan kiertää ympyrää aakkosten loppupäässä ja usko onnistumiseen on silti pidettävä. Optimistin homma on haastavaa ja joku on aina kertomassa kuinka olet väärässä ja miten saisit pelisi ylemmälle tasolle treenaamalla enemmän/vähemmmän/niin/näin/noin. Tarpeeksi kova jätkä ei edes kuule näitä ehdotuksia, vaan tietää olevansa kehityksen kannalta oikeilla portailla. Epäilyksille ei ole tilaa.

Aion olla kova jätkä.

Tässä hiukan erinäisiä ajatuspieruja illan viimeiseksi hitaaksi. Ensi viikolla rakennetaan murusista peli parempaan kuosiin ja laitetaan pojille luu kurkkuun Gecko Tourin kolmannessa kisassa RioReal/Atalaya!

Taito on kytemistilassa, saattaa siis roihahtaa hetkenä minä hyvänsä. 

​Puhis